Aleksandr Duginin poliittinen eskatologia
Venäläinen filosofi Aleksandr Dugin kommentoi Iranin vastaiskua. Vaikka länsimediat riensivät vakuuttamaan, että iskun Israelille aiheuttamat vahingot ovat ”suhteellisen pieniä”, on tapahtuma venäläisajattelijasta ”paljon merkityksellisempi kuin miltä näyttää”.

Duginin mukaan, ”kaikki maailmassa tällä hetkellä kehittyvät konfliktit ovat moninapaisen maailman taistelua yksinapaista hegemoniaa vastaan”. Israel on Ukrainan tavoin ”yksinapaisen länsimaisen hegemonian edustaja”.

Gazan palestiinalaisten julman kansanmurhan jälkeen, kun korkeita iranilaisupseereita oli eliminoitu Syyrian alueella, Iran ”ei yksinkertaisesti voinut olla vastaamatta haasteeseen”. Duginista tämä tarkoittaa sitä, että Ukrainan lisäksi, ”toinen rintama on avautunut moninapaisuuden taistelussa yksinapaisuutta vastaan”.

Dekadentin lännen tukiessa estoitta Israelia, on šiiamaailma myös mobilisoinut joukkonsa. Iranin islamilaisen tasavallan lisäksi Jemenin huthit, Libanonin Hizbollah -järjestö ja Irakin šiialaiset ovat jo sodassa läntisen maailman hegemonin kanssa.

”Pohjimmiltaan tämän sodan toinen rintama on juuri avattu täydessä laajuudessaan”, Dugin väittää. Kolmas rintama ”on tulossa pian” Taiwaniin ja neljäs avautuu Afrikkaan ”sillä välin, kun venäläisjoukot saapuvat Nigeriin”. Sodan viides rintama taas sijaitsee Latinalaisessa Amerikassa, jossa ”jännitteet kuumenevat Venezuelan ja brittiläisen Guyanan välillä”.

Dugin näkee kaikkialla ”saman geopoliittisen kuvan”, jossa ”yksinapaisen maailman kannattajat joutuvat suoraan fyysiseen yhteenottoon moninapaisen maailman kannattajien kanssa”. ”Tällä hetkellä ihmiskunnan kohtalo on vaakalaudalla. Voittaako kollektiivinen länsi, pystyykö se saavuttamaan globaalin dominanssin?”, politologi kysyy retorisesti.

Lännen voitto ei ole Duginista todennäköinen, ”koska Venäjän voitto Ukrainassa on väistämätön”. Teoriassa, sunnien tulisi liittyä länttä vastaan sotaa käyviin šiioihin, koska heillä on erimielisyyksistään huolimatta ”sama uskonto”. Dugin on vakuuttunut siitä, että onnistuessaan, ”länsi tuo islamille kuoleman ja täydellisen sukupuuton”. Islamilainen sivilisaatio ei voi tulla toimeen ”lännen saatanallisen lgbt-sivilisaation kanssa”.

Ääriajattelijaksi lännessä leimattu Dugin korostaa tyypilliseen uskonnollis-poliittiseen tapaansa, että tälläkin konfliktilla on ”eskatologinen tausta”. Loppujen lopuksi kaikki alkoi ”al-Aqsan tulvasta”, palestiinalaisen vastarintaliike Hamasin kapinasta Gazan kaistalla.

Al-Aqsa on moskeija Temppelivuorella Jerusalemissa ja muslimeille tärkeä pyhä paikka. Juuri tämä moskeija estää olemassaolollaan israelilaisia rakentamasta kolmatta temppeliä Temppelivuorelle. Hamasin hyökkäys on seurausta ennen kaikkea sionistisesta miehitysvallasta, mutta yhtenä syynä väitetään olevan myös äärijuutalaisten al-Aqsan moskeijaan kohdistama uhka.

Eskatologiasta inspiroitunut Dugin on perehtynyt aiheeseen. Islamilaisessa perinteessä on uskomus, jonka mukaan Maschiachille, juutalaiselle messiaalle, rakennettava ”kolmas temppeli” onkin ”Dajjalin, valehtelijan ja antikristuksen” tyyssija. Islamilainen vapahtajahahmo, Mahdi, palaa ennen tuomionpäivää taistelemaan petollista Dalajjia vastaan yhdessä profeetta Jeesuksen kanssa.

Islamilaisessa hadith– kirjallisuudessa, ”Syyria on julistettu Mahdin saapumisalueeksi”. Ennusmerkkejä tarkkaileva Dugin muistuttaa, että ”iranilaiset vallankumouskaartin upseerit tapettiin Syyriassa israelilaisella ammuksella”.

”Nyt on käynnissä Israelin eskatologinen mobilisaatio, jossa radikaalit haluavat räjäyttää al-Aqsan moskeijan, juutalaisen messiaansa tulemiseksi. Samaan aikaan šiialaisten liikekannallepano on myös meneillään. ”Se, mitä näemme idässä, muistuttaa [Raamatun Ilmestyskirjassa mainittavan] Harmagedonin alkamisesta – ratkaisevasta eskatologisesta taistelusta”, Dugin intoutuu.

”Venäläinen kaupunki on kaikkien kaupunkien äiti. Jerusalemista tulee venäläinen, tai sitä ei ole ollenkaan. Ja hänen majesteettinsa Kitavras hallitsee siellä. Näin sanoo salainen Kyyhkysen kirja, Syvä kirja. Venäjän tsaari on kaikkien tsaarien tsaari”, Dugin yltyy, viitaten keskiaikaiseen hengelliseen runoon, jonka Venäjän ortodoksikirkko kielsi ”apokryfikirjojen ja pakanallisen perimätiedon harhaoppisena sekoituksena”.

Uskonnollista mystiikkaa ja omaperäistä filosofiaa geopolitiikkaan sujuvasti sekoittava Dugin muistuttaa, ettei tässä ole kyse leikistä. Benjamin Netanjahun tappaessa kymmeniä tuhansia palestiinalaisia, ”koska Toora ja Talmud (tietyssä tulkinnassa) kehottavat tekemään niin”, Dugin kehottaa pohtimaan, mitä ”ortodoksiset pyhät kirjamme ja uskonoppineemme sanovat aikojen lopusta”.

Dugin ei pane uskoaan ”heikkomielisiin taloustieteilijöihin”, vaan ”paljon syvällisempiin ja vakavampiin ajattelijoihin”. Mahdin saapumiseen uskovien iranilaisten valmistautuessa koitokseensa Israelia vastaan, Dugin huomauttaa, että ”myytti on todellisuutta vahvempi”, vaikka toisaalta ”myös todellisuus on myytti”, vaikkakin ”epäonnistunut, väritön ja tyhmä” sellainen.

Iranin ja Israelin konfliktin ohella, jotain samanlaista on käynnissä Ukrainan rintamalla. Siellä Duginin venäläiset patriootit käyvät taistelua ”ortodoksisen sivilisaation ja lännen saatanallisen sivilisaation välillä, joka on vallannut osan Ukrainan kansasta”. Tämäkin konflikti sopii eksentrisestä filosofista hyvin ”lopun ajan politiikan” synkkiin skenaarioihin.

On vielä vaikea sanoa, mihin tämä yhteenkietoutuneiden kriisien sarja johtaa, mutta maailmanjärjestyksen muuttaessa muotoaan, erilaisia poliittisia ja uskonnollisiakin selityksiä esitetään varmasti vielä lisää.

”Toisaalta, jos näette [tässä kaikessa] jotain hyvin samankaltaista kuin kolmannessa maailmansodassa, kyse onkin todennäköisesti siitä”, Dugin tuumii.

https://markkusiira.com/2024/04/18/aleksandr-duginin-poliittinen-eskatol...