Aleksandr Dugin ja lopun ajan politiikka
Venäläinen filosofi Aleksandr Dugin analysoi Israelin tilannetta ja tekee taas omia ”eskatologis-poliittisia” johtopäätelmiään. Vastuu jääköön lukijalle.
Aleksandr Dugin, Ukraina ja eliitin rikos Venäjää vastaan
Venäläinen politologi Aleksandr Dugin on kommentoinut ”uutta hyökkäystä Krimin siltaa vastaan”. Hän kehottaa huomaamaan ”vihollisen raivokkaan jääräpäisyyden”, mikä on ”Malorossijalle tunnusomaista” (Malorossija, ”Vähä-Venäjä”, on Venäjän keisarikunnan aikaan sille kuuluneista nyky-Ukrainan alueista käytetty nimitys).
Voitto ja häviö Ukrainassa?
Lähes puolitoista vuotta sitten sotilaalliseksi yhteenotoksi kuumentunut Ukrainan konflikti jatkuu edelleen. Lännen mittavasta avusta huolimatta, Ukraina ei ole onnistunut häätämään venäläisjoukkoja, saati ”voittamaan” meneillään olevaa sotaa. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava – kuten myös Riley Waggaman blogissaan esittää – ettei Venäjäkään ole vielä saavuttanut päämääriään.
Aleksandr Dugin ja Ukrainan erikoisoperaation geopolitiikka
Dugin esittää, että myös Euroopasta Amerikkaan ulottuvat talassokraattiset ”suuret tilat”, voivat vielä muuttua tellurokraattisiksi ”sydänmaiksi”. ”Yhdysvalloissa Trump ja jotkut republikaanit, jotka nojaavat nimenomaan punaisiin, mantereen sisäisiin osavaltioihin, vaativat tätä lähes avoimesti. Euroopassa populistit ja ’Linnake-Euroopan’ kannattajat suuntautuvat intuitiivisesti tähän skenaarioon”, venäläispolitologi arvioi.
Aleksandr Dugin ja Venäjän uusi ulkopolitiikka
”Maaliskuun 31. päivänä, Venäjän patriootit, eurasianistit ja muut täyden suvereenisuuden kannattajat saavuttivat luultavasti Neuvostoliiton jälkeisen ajan vaikuttavimman ja näkyvimmän voiton”, väittää politologi Aleksandr Dugin. Hän viittaa Venäjän uuteen ulkopoliittiseen konseptiin, jossa näkyy hänen mielestään ajatus federaation euraasialaisesta kehityssuunnasta.
Erikoisoperaatiosta sivilisaatioiden sotaan – Aleksandr Duginin arvio kuluneesta vuodesta
Vuosi on kulunut siitä, kun Venäjän sotilaallinen erikoisoperaatio Ukrainassa alkoi. Politologi Aleksandr Duginin mukaan sotilasoperaationsa myötä, Venäjä on ”joutunut täysimittaiseen ja vaikeaan sotaan” – ei niinkään Ukrainan, vaan ennen kaikkea ”kollektiivisen lännen”, eli ”Nato-blokin” kanssa (lukuun ottamatta Turkkia ja Unkaria, jotka pysyttelevät konfliktissa puolueettomina).
Euraasian kosmista kartanpiirtoa
Varmasti tämän vuoden yksi ainutlaatuisimmista ja haastavimmista teoksista on italialaisen Xantio Ansprandin kompleksinen esoteeris-filosofis-poliittinen tutkielma, Eurasian Universism: Sinitic Orientations for Rethinking the Western Logos (PRAV Publishing), joka alaotsikkonsa mukaisesti piirtää ”siniittisiä suuntaviivoja” Euraasian kosmiseen karttaan, joka on nousemassa esiin länsimaisen filosofisen tradition varjoista.
Venäjä ja Kiina uudessa maailmanjärjestyksessä – Aleksandr Duginin ja Jiang Shigongin teorioiden tarkastelua
Uuden maailmanjärjestyksen muotoutuessa geopoliittisen suuren pelin ja maailmantalouden ”täydellisen myrskyn” silmässä, myös lännen konservatiivit joutuvat miettimään, mitä oikein on tulossa. Jonathan Culbreath on uskaltautunut tarkastelemaan venäläisiä ja kiinalaisia teorioita moninapaisesta maailmanajasta The European Conservative– lehdessä.
Aleksandr Dugin ja sionistien suunnitelma
Venäläisen Aleksandr Duginin eskatologiset kommentit juutalaisuuteen ja Israeliin liittyen palautuivat mieleeni, kun seurasin uutisointia sionistien yöllisistä ilmaiskuista Gazaan.
Vaikka aihe ylittää tavanomaisen geopoliittisen analysoinnin, yritän hieman avata Palestiinan ja Israelin konfliktin esoteerisempia ulottuvuuksia Duginin avulla.
Dugin sanoo aivan oikein, että juutalaisuuteen liittyy käsitys, jonka mukaan juutalaiset ovat "valittu kansa" ensisijaisesti uskonnollisessa mielessä. Uskonnolliset juutalaiset odottavat myös "messiasta", josta on tuleva "Israelin kuningas".
Aleksandr Dugin ja suuren heräämisen manifesti
"Suurella resetoinnilla" halutaan tehdä maailmasta jälleen yksinapainen, jotta päästäisiin globalistien perimmäiseen tavoitteeseen maailmasta, jota pieni ylikansallinen eliitti kontrolloisi. Skeptisempi voisi luulla, että me elämme jo sellaista vaihetta, mutta sivilisaatiovaltiot Venäjä ja Kiina, ovat kuitenkin vielä tämän suunnitelman tiellä.
Aleksandr Dugin, infosota ja vaientamisen kulttuuri Tekijä Markku Siira - 15.12.20203
VAIKUTTAA SILTÄ ETTÄ Duginin kohdalla kyseessä on jälleen yksi lännen hybridisodankäynnin operaatio – vastatoimi, jolla atlantistit yrittävät estää eurasianismin nousua. Duginia vastaan aloitetun hyökkäyksen jälkeen Yhdysvaltojen ulkoministeriö mainitsi raportissaan Duginin Geopolitica.ru verkkosivuston esimerkkinä venäläisestä vaikuttamisesta, sekä ”disinformaation ja propagandan levittämisestä”.
Dugin muistuttaa, että Yhdysvaltojen varapresidenttiehdokas Kamala Harris – tyypillisenä lännen globalistien edustajana – on jo kerran vaatinut myös presidentti Donald Trumpin Twitter-tilin poistamista. ”Heidän lonkeronsa eivät ole päässeet käsiksi Trumpiin, mutta minun tilini he sulkivat joka tapauksessa”, Dugin toteaa.
Aleksandr Dugin, infosota ja vaientamisen kulttuuri
Syntynyt "uusi teknologinen sivilisaatio" on kova ympäristö, Dugin arvioi. Internet on jotain muuta kuin mitä luulimme sen olevan. Meillä on siellä sähköposti, luemme uutissivustoja ja pidämme blogia. Ajattelimme, että internet on paikka julkaista kommentteja, artikkeleita ja videoita. "Mutta ei, se on myrkyllinen ympäristö, jossa vain hallitsevan ideologian mukainen tuotanto on hyväksyttävää", Dugin väittää.
Aleksandr Dugin lännen sensuurin kohteena
"Kaikki nämä välineet hallitsevat ihmisten elämää", Dugin selittää. "Ne ovat vastuussa siitä, mitä ajattelet, luet, kuuntelet tai mitä ylipäänsä haluat. Moderni liberalismi ei elä vain ideoissa, vaan asioissa itsessään: proseduureissa, palveluissa, mekanismeissa ja logistiikassa. Se elää myös aivoissamme. Kun suostumme käyttämään näitä välineitä, joudumme ansaan", Dugin varoittaa.
Uuden maailmanjärjestyksen suuntaviivoja
Maailmaa ohjailee yhä "globaalihallinto" tai "sääntöpohjainen kansainvälinen järjestys", jota on myös "maailmanhallitukseksi" kutsuttu, Dugin selittää. Se koostuu politiikan ja talouselämän eliitistä sekä heitä palvelevasta "älymystöstä", mediakoneistosta ja sotateollisesta kompleksista. On myös olemassa tuon hallinnon ylläpitämä normisto, joka on tähän asti määritellyt politiikan, talouden ja ideologian perusparametrit.
Vääjäämätön postglobaali järjestys
Dugin väittää, että poikkeusolojen vuoksi myös Ranska ja Saksa ovat valmiita seuraamaan samaa tietä ja muut euromaat tulevat perässä. Osa näistä, kuten Visegrád-maat, ovatkin jo yhteiskunnallisesti "illiberaaleja". Kriisin syvetessä ja pitkittyessä, nämä prosessit selkiytyvät entisestään ja koko Eurooppa saattaa kokea ideologisen muodonmuutoksen.
Dugin, Fichte ja pandemian politiikka
Koronavirus voi tuoda lopun myös liberalismille, joka on mahdollistanut viruksen tehokkaan leviämisen. Liberalismi on itsekin kuin virus, biologinen ase, ja tämän "taudin" päällimmäinen levittäjä on Yhdysvallat. Amerikkalainen liberalismi horjuttaa yhteiskuntia ja tappaa koronaviruksen lailla. Duginin mukaan yhteiskuntien ja valtioiden menestymisen ja vaurauden kriteerit ovat muutostilassa. Ei edes kiinalainen vauraus, eurooppalainen hyvinvointivaltio tai amerikkalainen sotilasmahti ole kyennyt pelastamaan kaikkia puhjenneelta epidemialta.
Duginista ja multipolaarisuudesta
Duginin eurasianistit uskovat, että vain vahva Venäjä, yhteistyössä kaikkien atlantismin vastustajien kanssa, voi pysäyttää uusliberaalit ja luoda tilalle haluamansa multipolaarisen maailman, jossa yksi suurvalta ei sanele kaikkea. Eurasianismin perusajatuksia on esitelty mm. jo vuonna 2014 englanniksi julkaistussa kirjassa Eurasian Mission: An Introduction to Neo-Eurasianism, jonka lukeminen sai minut kirjoittamaan tämänkin tekstin.
Eurasianismi on kieltämättä ollut jonkinlaisessa nosteessa Venäjällä viime vuosina, ja Kremlin geopolitiikka perustuu osittain sen periaatteisiin, mutta esimerkiksi Venäjän perustama Euraasian talousunioni on vielä pahasti alkutekijöissään. Duginin mielestä Putin ei olekaan mennyt tarpeeksi pitkälle eurasianismin edistämisessä. Putin on Duginin mukaan vain puoliksi eurasianisti; loppupelissä hänkin on pragmaattinen opportunistipoliitikko.
Poliittista platonismia
Dugin toteaa heti alkuun, ettei politiikkaa voi olla ilman filosofiaa. Politiikka on hänen mukaansa "sovellettua filosofiaa". Filosofian ja politiikan historia myös seuraavat toisiaan: jos filosofia kulkee johonkin suuntaan, politiikka ei voi kulkea toiseen. Jos yhteiskunnan perusfilosofia muuttuu, muuttuu myös siellä harjoitettu politiikka. Poliittisilla ja yhteiskunnallisilla muutoksilla on aina filosofinen ulottuvuutensa, huomattiin tätä tai sitten ei, Dugin selittää.
Filosofi Platonin tavoin Dugin kritisoi demokratiaa, jota ei tänä päivänä saisi kritisoida. Duginin mukaan demokratia ei ole neutraali käsite, vaan se on nykyaikana sekulaarin kultin oppijärjestelmä, jonka takana seisoo "länsi", meille tutummin Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Eurooppa. Jotta hyväksyttäisiin jäseneksi tähän kulttiin, on puolustettava "liberaalidemokratiaa" ja länsikeskeistä maailmanjärjestystä. "Demokratiasta" on tullut globaalin vallankäytön ja interventionismin väline: jo Yhdysvaltojen presidentti Woodrow Wilson halusi tehdä "maailmasta turvallisen demokratialle".
Liberalismi on totaalinen ideologia, joka ei siedä erilaisuutta” – putinismin pääideologiksi kutsuttu Aleksandr Dugin haluaa lopettaa lännen ylivallan
Dugin kehittelee uuden vaihtoehdon 1900-luvun suurille ideologioille, joista liberalismi selvisi voittajaksi päihitettyään fasismin sotilaallisesti ja kommunismin taloudellisesti. Toistaiseksi hän ei ole kovinkaan tarkasti pystynyt kertomaan, mitä tämä neljäs poliittinen teoria käytännössä on. Hän hahmottaa teoriaansa erityisesti liberalismia vasten ja kertoo, mitä se ei ole.
– Duginin yritys antaa neljännelle poliittiselle teorialle sisältöä jää epämääräiseksi ja maalailevaksi, Backman sanoo.
Kun liberalismissa ihminen on itseriittoinen ja autonominen yksilö, Duginin teoriassa ihminen on historian, kulttuurin, kielen ja yhteisön määrittämä.
Dugin perustaa ihmiskäsityksensä Martin Heideggerin Dasein-käsitteeseen, joka on yleensä käännetty täälläoloksi. Sen avulla Heidegger kyseenalaistaa modernin yksilökäsityksen. Heideggerilla, ja nyt siis myös Duginilla, ympäröivien olojen muovaama ihminen suuntautuu tulevaan, mutta ammentaa menneestä.
Demokratia ei ole mikään itseisarvo.
Kun liberalismi tarjoaa materialismia ja kapitalismia, korostaa Duginin malli henkisyyttä, uskonnollista perinnettä ja narodia eli kansaa tai kansanyhteisöä, jonka hän ymmärtää enemmän eksistentiaalisessa kuin nationalistisessa mielessä.
Alain de Benoist ja Euroopan ongelma
Benoistin mielestä Eurooppa on sivilisaatiohanke tai sillä ei ole mitään arvoa. Sellaisena se merkitsee tiettyä käsitystä ihmisestä. Benoist filosofoi, että tämä ajatus sisältää "itsenäisen ja juurtuneen ihmisen, joka hylkää samanaikaisesti sekä individualismin että kollektivismin, etnosentrisyyden ja liberalismin". Eurooppa, jollaisen Benoist haluaa, on "integraalisen federalistinen"; tämä konsepti on ainoa, jonka avulla kyetään tasapainoilemaan itsenäisyyden ja yhtenäisyyden, identiteetin ja monimuotoisuuden, välillä. Sellaiselle perustalle rakennettu Eurooppa pyrkii olemaan sekä suvereeni voima, joka kykenee puolustamaan sen omia, erityisiä intressejä, että pooli, joka säätelee globalisaatiota multipolaarisessa maailmassa.
Nyt, kuten hyvin näemme, tilanne on umpikujassa. Halusimme kulttuuri-Euroopan, mutta saimme teknokraattien EU:n. Meillä on yhteisvaluutan haitat ilman hyötyjä. Näemme kansallisen itsemääräämisoikeuden häviävän ilman, että saisimme tilalle tarvittavan eurooppalaisen suvereniteetin. Eurooppa näyttäytyy globalisaation avustajana, eikä sen vastustajana. Näemme, että EU oikeuttaa sääntelypolitiikan, velkapolitiikan ja riippuvuuden rahoitusmarkkinoista. Näemme sen alisteisuuden Yhdysvalloille uudessa kylmässä sodassa Venäjää vastaan. Benoistille Eurooppa on muistisairas, se on unohtanut itsensä, eikä siksi voi ottaa oppia menneestä ja suunnata kohti tulevaa. Eurooppa kieltäytyy siirtämästä eteenpäin perintöään; ennemminkin se on valmis siirtymään historian ulkopuolelle, muiden kertomien tarinoiden joukkoon.
Putin vs Putin (kirja-arvio)
Dugin tekee selväksi, että hän tukee Putinia paitsi Venäjälle parhaiten sopivana päämiehenä, myös siksi, että tämä on lähimpänä autenttista valtiomiestä maailmassa tällä hetkellä. Lukijan ei kuitenkaan pidä luulla, että Dugin suhtautuu Putiniin ilman kriittisyyttä; hänen mielestään Putin on tällä hetkellä paras johtaja Venäjälle, mutta Putinillakin on puutteensa. Tästä syystä kirjan nimi on "Putin vastaan Putin": se kuvaa kahta eri puolta miehestä, joka pyrkii tasapainoilemaan sisä- ja ulkopolitiikan areenoilla, ja ylläpitämään samalla Venäjän suvereniteettia, mutta ilman täsmällisempää ideologista pohjaa.
Putin on lähtöisin Jeltsinin miljööstä, Pietarista, eikä Moskovasta, joka edustaa ainakin Duginille Venäjän syvintä ideaa (jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea kirjoitus Moskovan idea). Dugin ei selvästikään pidä Pietarista, sillä se on ollut historiallisesti Venäjän länsimaistamisen kehto: Pietari Suuri rakensi Pietarin "länsimaiseksi" pääkaupungiksi. Tätä Duginin paheksumaa länsisuuntausta jatkettiin Katariina Suuren ja myös kommunistien, etenkin Trotskin, toimesta, sekä myöhemmin Gorbatšovin ja Jeltsinin valtakausilla. Venäjä on kuitenkin ollut kyllin voimakas vastustamaan länsimaistamista, eikä venäläistä kansansielua ole saatu rikki edes bolševikkien toimesta. Miten Putinin käy liberalismin ja perinteisemmän venäläisyyden ristipaineessa?
Euraasialaisesta perspektiivistä
Spesifimmin Euraasiasta ei ole Suomessa paljon vielä kirjoitettu. Oma blogini paikkaa tätä puutetta julkaisukentässä, mutta marginaalissa ollaan, myönnetään. Suomi kulkee jälkijunassa monessakin asiassa, ja on jo sitoutunut puolustusministeri Niinistön Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kanssa tekemillä sopimuksilla kuolevaan maailmanjärjestykseen. Kun kansan enemmistö on Nato-jäsenyyttä vastaan, on suomalaisten atlantistien löydettävä muita reittejä samaan päämäärään, eli lännen sotakoneiston täysvasalliksi. Ei huomata, että maailma ympärillä on muuttunut, ja muutosvauhti sen kuin kiihtyy.
Trumpin Iran-päätös ja dollarin kohtalo
Hayden sanoo: "Tärkein vastakkainasettelu ei ole Iranin ja Yhdysvaltojen, vaan meidän ja eurooppalaisten ystäviemme välillä. Eurooppalaisilla on oikeus kysyä, 'Onko meidän mielipiteellämme väliä? Ottavatko amerikkalaiset näkemyksemme huomioon?'." Tämä voi vieraannuttaa Euroopan Yhdysvalloista, ja sillä voi olla vakavia seurauksia trans-atlanttiselle yhteistyölle. Euraasialaisesta perspektiivistä katsottuna tämän pitäisi antaa Euroopalle aihetta uudelleenarvioida liittolaisuuksiaan.
Taloustieteilijät ovat yleisesti ottaen yhtä mieltä siitä, että Iranin ydinsopimuksen peruuttaminen tulee lisäämään energiakustannuksia, mikä vaikuttaa haitallisesti EU:n talouskasvuun. Aktivistit, analyytikot ja asiantuntijat olivat epätavallisen yksimielisiä tässä asiassa: Yhdysvaltojen toimien katsottiin olevan avoin yritys sabotoida ja horjuttaa Euroopan taloutta. Tämän painostuksen tarkoituksena oli lisätä EU:n Venäjä-vastaisuutta ja korottaa valmiutta tukea Ukrainan epäonnistunutta sotilaallista kampanjaa etnisiä venäläisiä vastaan entisen itäisen Ukrainan, nykyisen Novorossijan alueella.
Euraasian nouseva maailmanjärjestys
Mihin Suomi sitten sijoittuu tässä kuvassa? Suomi on tällä hetkellä EU:n jäsenmaa, "pohjoismaa", mutta se on aina poikennut skandinaavisista naapureistaan johtuen suomalais-ugrilaisuudesta ja suomen kielestä. Suomalaisia ei pidetä oikeastaan indoeurooppalaisina, geneettisesti olemme venäläisten ja ruotsalaisten välimaastossa, ja variaatioita maan sisällä esiintyy runsaasti. En nyt mene siihen enempää, vaan pysyn Euraasian asiassa. Suomi on rajamaa, sijainnillisesti periferia; se on sitä myös Euroopan unionin kannalta. Mutta yhteinen raja ja historia Ruotsin ja Venäjän kanssa tekee meistä mielenkiintoisen naapurin, olemme osa sekä itää että länttä. Suomi voi siis toimia tasapainottavana, neutraalina tekijänä. Kiinaankin Suomella on hyvät suhteet. En pidä tätä ollenkaan ongelmallisena, vaikka maailma muuttuukin ja vanha järjestys lakkaa olemasta.