Erikoisoperaatiosta sivilisaatioiden sotaan – Aleksandr Duginin arvio kuluneesta vuodesta

Erikoisoperaatiosta sivilisaatioiden sotaan – Aleksandr Duginin arvio kuluneesta vuodesta

Vuosi on kulunut siitä, kun Venäjän sotilaallinen erikoisoperaatio Ukrainassa alkoi. Politologi Aleksandr Duginin mukaan sotilasoperaationsa myötä, Venäjä on ”joutunut täysimittaiseen ja vaikeaan sotaan” – ei niinkään Ukrainan, vaan ennen kaikkea ”kollektiivisen lännen”, eli ”Nato-blokin” kanssa (lukuun ottamatta Turkkia ja Unkaria, jotka pysyttelevät konfliktissa puolueettomina).

Sotavuosi on Duginin mielestä rikkonut monia illuusioita, joita konfliktin kaikilla osapuolilla oli. Dugin ei yritä esittää asioita parhain päin, vaan tiedostaa myös Venäjän tekemät virheet. Siinä missä länsimaisten tutkijoiden raportit eivät juuri koskaan kyseenalaista Ukrainan hallinnon ja armeijan edesottamuksia, on Duginin analyysi avoimen kriittinen Venäjän sotilasjohtoa kohtaan.

Lännen ja Venäjän virheet

Lännen virhearvio oli odottaa naiivisti, että Venäjään kohdistuvat talouspakotteet kaataisivat Putinin hallinnon. ”Venäjän talous on lännen toiveajattelusta huolimatta pitänyt pintansa, laajoja sisäisiä protesteja ei ole ollut, eikä Putinin asema ole horjunut, vaan se on vain vahvistunut”, Dugin näkee.

Konfliktin alusta lähtien Venäjä ymmärsi, että suhteet länteen olivat murenemassa, ja niinpä se tekikin jyrkän käännöksen kohti ei-länsimaisia maita – erityisesti Kiinaa, Irania, islamilaisia maita, mutta myös Intiaa, Latinalaista Amerikkaa ja Afrikkaa – ja ilmoitti selkeästi ja päättäväisesti tavoitteekseen ”moninapaisen maailman” luomisen.

”Osittain Venäjä yritti jo aiemmin vahvistaa suvereniteettiaan, mutta epäröiden, ei lainkaan johdonmukaisesti, palaten jatkuvasti yrityksiin integroitua globalisoituneeseen länteen. Nyt tämä illuusio on vihdoin haihtunut, eikä Moskovalla yksinkertaisesti ole muuta ulospääsyä, kuin jatkaa moninapaisen maailmanjärjestyksen rakentamista”, Dugin arvioi.

Silti Venäjänkään suunnitelmat eivät ole menneet niin kuin piti, Dugin kritisoi. Hän väittää, että suunnitelmana oli tosiaankin iskeä nopeasti ja ennalta ehkäisevästi Ukrainaan, piirittää Kiova ja pakottaa Zelenskyin hallinto antautumaan. Sen jälkeen Moskova olisi asettanut (jonkun Viktor Medvedtshukin kaltaisen?) maltillisen paikallispoliitikon valtaan ja aloittanut suhteiden palauttamisen länteen (kuten tapahtui Krimin Venäjään liittämisen jälkeen).

Duginin väite on ristiriidassa Venäjän virallisten lausuntojen kanssa, joiden mukaan Kiovan valtaaminen ei koskaan ollut erikoisoperaation päätavoite. Dugin puolestaan syyttää huonoa sotilasjohtamista ja -suunnittelua, sekä todellisen taistelumentaliteetin puutetta siitä, että Kiovan valtaaminen operaation alkuvaiheessa epäonnistui.

”Kaikki meni pahasti pieleen”, Dugin inttää. Koko erikoisoperaation strategisessa suunnittelussa ilmeni valtavia virheitä. Armeijan, eliitin ja yhteiskunnan rauhallinen mieliala – joka ei ollut valmistautunut vakavaan yhteenottoon Ukrainan hallinnon saati kollektiivisen lännen kanssa – vaikutti tilanteen hankaloitumiseen.

”Hyökkäys pysähtyi, sillä se kohtasi epätoivoisen ja kiivaan vastarinnan vastustajalta, jolla oli takanaan ennennäkemätön tuki Naton sotakoneistolta. Kreml ei luultavasti ottanut huomioon Ukrainan natsien psykologista valmiutta taistella viimeiseen ukrainalaiseen asti, eikä länsimaisen sotilaallisen avun laajuutta”, Dugin selittää.

Venäjällä ei myöskään ymmärretty täysin ”kahdeksan vuotta kestäneen intensiivisen propagandan vaikutuksia, mikä oli päivästä toiseen kasvattanut venäläisvihaa ja äärimmäistä hysteeristä nationalismia ukrainalaisessa yhteiskunnassa”.

Ensimmäisen sotavuoden vaiheet

Dugin ymmärtää, että Venäjän ystävät ja liittolaiset ovat osittain pettyneitä sotilaallisen erikoisoperaation ensimmäiseen vuoteen. Monet luultavasti ajattelivat, että Venäjän sotilaalliset voimavarat olisivat niin huomattavat ja huippuunsa viritetyt, että Ukrainan konflikti olisi ratkaistu suhteellisen helposti ja nopeasti.

Kahden ensimmäisen kuukauden aikana, Venäjä etenikin nopeasti. Ukrainan kiivaan puolustuksen ja epäonnistuneiden rauhanneuvottelujen jälkeen, vauhti kuitenkin hiljeni. Kesällä 2022, rintamalla syntyi pattitilanne, yhdistettynä Venäjän sisälle yltäneisiin ukrainalaisiin terroritekoihin.

Ukrainan vastaiskut onnistuivat Naton modernilla kalustolla ja Venäjä vetäytyi Harkovan ja Kupjanskin läheltä. Tämän jälkeen taas terästäydyttiin, julistettiin osittainen liikekannallepano, sekä järjestettiin kansanäänestykset Donetskissa, Luhanskissa, Zaporizhiassa ja Hersonissa, näiden alueiden liittymisestä Venäjän federaatioon.

Venäjä on kytkenyt uuden vaihteen päälle, mutta eteneminen on yhä ollut hidasta. Johtuuko se Nato-lännen aseistuksella toteutetusta vastarinnasta, vai käykö Venäjä tarkoituksellista ”kulutussotaa” Nato-lännen resursseja tuhoten?

Ukrainan häviö, Venäjän voitto?

Tapahtuipa lähiaikoina mitä tahansa, nyky-Ukraina on jo tuhoon tuomittu. Venäjä tavoittelee Kiovan länsimielisen nukkehallinnon häviötä. Dugin on varma siitä, että tulevaisuudessa, Ukraina lakkaa olemasta kansallisena, itsenäisenä valtiona (lännen Maidanin vallanvaihto-operaation myötä, näin on oikeastaan jo käynytkin).

Vihamielisistä lausunnoistaan huolimatta, lännellä ei ole syytä ajaa konfliktia äärimmilleen. Vaikka länsi menettäisi koko Ukrainan, se on jo voittanut paljon, eikä Venäjän taholta ole odotettavissa kriittistä uhkaa eurooppalaisille Nato-maille, saati Yhdysvalloille. ”Kaikki muu, mitä tässä yhteydessä sanotaan, on puhdasta propagandaa”, Dugin uskoo.

Venäjä ei voi hyväksyä mitään vähempää kuin Donetskin, Luhanskin, Zaporizhian ja Hersonin vapauttamisen ja Krimin säilyttämisen. Dugin kutsuu tätä ”vähimmäisvoiton” vaihtoehdoksi, mutta toteaa heti perään sen olevan riittämätön ratkaisu. ”Keskivoitto” olisi koko ”Novorossian” vapauttaminen, johon kuuluvat myös Odessa, Harkova ja Nikolajev.

Venäjän ”täydellinen voitto” taas vapauttaisi koko Ukrainan alueen ja palauttaisi Euraasian suurvallan historiallisen yhtenäisyyden. Tämä tarkoittaisi koko nyky-Ukrainan valtiollisen aseman poistamista (joka oli alunperinkin venäläisten omaa keksintöä) ja muinaisen Kiovan Rusin yhdistämistä muuhun Venäjään.

Sivilisaatioiden yhteentörmäys

Ukrainan konfliktin kuumenemisen myötä, Venäjä ei enää kohtele länttä ”kumppanina”, vaan näkee liittouman uhkana olemassaololleen. Venäjä on vaihtanut paradigmansa poliittisesta realismista moninapaisen maailman teoriaan, hylännyt liberalismin ja haastanut modernin länsimaisen sivilisaation, kieltäen sen oikeuden olla universaali, kaikkialle ulottuva.

Sotilaallinen erikoisoperaatio on osoittautunut katastrofiksi Venäjän hallitsevan luokan liberaalille segmentille, joka ei olisi halunnut tällaista välirikkoa lännen kanssa. Vuotta myöhemmin tilanne on kärjistynyt entisestään, eikä entiseen ole paluuta. Oligarkitkin ovat joko isänmaallistuneet, tai paenneet maasta.

On käynyt selväksi, että Venäjä on sodassa koko modernia länsimaista liberaalia sivilisaatiota vastaan ja niitä arvoja vastaan, joita länsi yrittää tyrkyttää kaikille muille. ”Tämä käänne Venäjän tietoisuudessa maailmantilanteesta on ehkä tärkein tulos sotilaallisesta erikoisoperaatiosta”, Dugin esittää.

Itsemääräämisoikeuden puolustaminen on muuttunut sivilisaatioiden yhteentörmäykseksi. Venäjä ei enää puolusta poliittista hallintoa, joka erimielisyyksistään huolimatta jakaisi länsimaiset asenteet, kriteerit, normit, säännöt ja arvot, vaan toimii itsenäisenä sivilisaationa – omine asenteineen, kriteereineen, normeineen, sääntöineen ja arvoineen.

Eikö Putin ole puheissaan julistanut juuri tällaista näkemystä ja luonut perustaa politiikalle, jolla suojellaan venäläisiä arvoja, jotka eivät ainoastaan poikkea merkittävästi liberalismista, vaan ovat joiltakin osin sen täydellinen vastakohta? Näin ainakin Dugin tuntuu ajattelevan.

Putinin koko hallintoaika on Duginista ollut ”valmistautumista tähän ratkaisevaan hetkeen”, mutta ennen erikoisoperaation alkua, Venäjän johto pysytteli vielä länsimaistyyppisen poliittisen realismin puitteissa.

Nyt, Venäjän kärsimien ankarien koettelemusten ja hirvittävien uhrausten vuoden jälkeen, kaava on muuttunut: Venäjä tiedostaa olevansa erillisen identiteettinsä omaava sivilisaatiovaltio, jonka länttä hallitseva eliitti haluaa tuhota.

Ukrainan konfliktin pitkittyessä, länsimaiden sisäiset ristiriidat vain kasvavat. Venäjän sotilaallinen erikoisoperaatio repii Nato-lännen ja ukrainalaissotilaiden lisäksi venäläisen yhteiskunnan liberaalia kerrosta pois. Venäjästä on tulossa uskottava vastavoima läntiselle järjestykselle. Kuka tietää, ehkä jossain vaiheessa, länsimaiden on otettava mallia Moskovasta, eikä päinvastoin?

Source: https://markkusiira.com/2023/02/27/erikoisoperaatiosta-sivilisaatioiden-...