Dugin, Fichte ja pandemian politiikka

Viimeiset pari vuosikymmentä olemme odottaneet jotain kohtalokasta, jotain peruuttamatonta ja ratkaisevaa tapahtuvaksi, kirjoittaa venäläinen politologi Aleksandr Dugin.

On vielä liian varhaista vetää täsmällisiä johtopäätöksiä, mutta voisiko koronavirusepidemia olla tuollainen tapahtuma, Dugin spekuloi. Geopolitiikan ja ideologioiden suhteen on ainakin ylitetty piste, josta ei ole enää paluuta.

Duginin mielestä koronavirus saattaa päättää nykymuotoisen globalisaation. "Avoin yhteiskunta" on avoin myös vaarallisille tartuntataudeille. Jokainen, joka haluaa raastaa maahan valtioiden rajapyykit, avaa mahdollisuuden myös ihmiskunnan joukkotuholle. Vain suljettu systeemi voi meidät pelastaa, kommunistiksi ja fasistiksi lännessä haukuttu Dugin visioi.

Sulkeutuneisuus ei ole aina pahasta: saksalainen filosofi Johann Gottlieb Fichte ehdotti jo 1800-luvulla teoksessaan Der geschlossene Handelsstaat ("Taloudellisesti suljettu valtio") valtiollista sääntelyä, joka poistaisi taloudellisen eriarvoisuuden ja turvaisi valtion vakauden. Olemmeko menossa Fichten esittämään suuntaan?

Koronavirus voi tuoda lopun myös liberalismille, joka on mahdollistanut viruksen tehokkaan leviämisen. Liberalismi on itsekin kuin virus, biologinen ase, ja tämän "taudin" päällimmäinen levittäjä on Yhdysvallat. Amerikkalainen liberalismi horjuttaa yhteiskuntia ja tappaa koronaviruksen lailla.

Duginin mukaan yhteiskuntien ja valtioiden menestymisen ja vaurauden kriteerit ovat muutostilassa. Ei edes kiinalainen vauraus, eurooppalainen hyvinvointivaltio tai amerikkalainen sotilasmahti ole kyennyt pelastamaan kaikkia puhjenneelta epidemialta.

Hengellisille arvoille rakennettu Iranin islamilainen tasavaltakaan ei ole viruksen ulottumattomissa. Koronavirus on pysäyttänyt kaiken, olipa kyse sitten öljystä, maailmankaupasta, vapaasta liikkuvuudesta, markkinoista, urheilutapahtumista, tai Yhdysvaltojen keskuspankki Fedin ylivallasta.

Maailman johtajat ovat avuttomia. Tarvitaan vastalääke virukselle sekä kansalaisten kykyä selviytyä itsenäisesti, kun kaupat, koulut ja työpaikat sulkevat ovensa. Tällaista varautumista varten on tehtävä kaikkien arvojen uudelleen arviointi, Dugin esittää nietzscheläisesti. Sulkeutuminen ulkomaailmalta ja paluu omavaraisuuteen on ainakin periaatteessa jokaisen ulottuvilla; romahduksesta voi selvitä.

Mikä olisi looginen seuraava askel koronaviruksen vaivaamassa maailmassa? Parhaimmillaan uusi, päivitetty maailmanjärjestys koostuisi useista suhteellisen suljetuista valtakeskuksista: sivilisaatioista tai suurista tiloista. Pahimmillaan lopputuloksena olisi kaoottinen ja väkivaltainen "Mad Max-maailma".

Ruttokin oli aikoinaan yhteiskuntien uudistaja, Dugin muistuttaa. Epidemialla ei ollut logiikkaa, eikä se säästänyt köyhiä, rikkaita saati vallanpitäjiä. Se palautti ihmiset perusasioiden äärelle, huolehtimaan toisistaan ja elämään tässä ja nyt. Ehkä koronaviruskin tuo samanlaista, maanläheisempää perspektiiviä asioihin.

Duginin mielestä on otettava huomioon mahdollisuus, että kyseessä on ihmisen luoma epidemia, jota länsi yrittää käyttää geopoliittisia vihollisiaan vastaan. Tämä selittäisi viruksen leviämisen Kiinassa ja Iranissa, mutta se ei selitä, miksi virus leviää Italiassa ja muualla.

Entäpä jos yhden prosentin eliitti aikoo suorittaa ihmispopulaation harvennuksen ja virus on alkua joukkotuholle? Tässä skenaariossa globaali finanssieliitti on jo tiedostanut "kasvun rajat" ja säästänyt itselleen vastalääkkeen. Koronavirus voi olla myös testausta, ihmisten säikyttelyä, jolla yhteiskuntia muokataan eliitin haluamaan suuntaan.

Vaikka virus olisikin ihmisen luomus, se voi ryhtyä käyttäytymään ennalta arvaamattomasti, mutatoitua ja muuttua pahemmaksi, tai heiketä ja hiipua hiljalleen pois. Kaikki vaihtoehdot ovat vielä mahdollisia. Maailmantalouteen sillä on jo vaikutuksensa, ja vaikka romahdusta ei tulevina kuukausina vielä tulisikaan, olemme menossa taantuman suuntaan.

Voidaanko odottaa, että selviytyessään koronaviruksesta, ihmiskunta tekee asianmukaiset johtopäätökset: ryhtyy hillitsemään globalisaatiota, heittää liberalismin taikauskon menemään, pysäyttää hallitsemattoman muuttoliikkeen ja rajoittaa hulluimpia teknologisia keksintöjä, jotka upottavat ihmiset vain syvemmälle aineen loputtomiin labyrintteihin, kysyy Dugin.

Vastaus on selvästi kieltävä. Jos ja kun koronaviruksesta päästään, ihmiset palaavat saman tien vanhoihin rutiineihinsa. Markkinat heräävät elämään ja kaikki palautuu "normaaliin tilaansa". Olisikin naivia ajatella toisin, mutta aina voi toivoa, että ihminen edes hieman viisastuisi koettelemusten myötä.

Nähtäväksi jää, mitkä ovat pandemian uhan poliittiset vaikutukset. Eksentrinen Dugin esittää provosoivasti, että avoimia yhteiskuntia puolustava globalisti Soros pitäisi lynkata, kun taas Fichte ansaitsisi muistomerkin.