Aleksandr Duginia on haastateltu tekoälyn luonteesta ja sen suhteesta ihmismieleen. Duginin mukaan filosofian kiinnostus tekoälyä kohtaan eroaa radikaalisti suhtautumisesta yksinkertaisiin laskentatyökaluihin, kuten laskimiin. Vaikka matematiikan filosofiset perusteet olivat antiikin ajattelijoille tärkeitä, nykyinen tekoäly ei edusta pelkkää laskentaa, vaan pyrkii matkimaan kielellistä ajattelua ja kommunikaatiota. Dugin siteeraa tässä yhteydessä filosofi Martin Heideggerin havaintoa siitä, että monet ihmiset sekoittavat ajattelun laskemiseen. Heideggerin mukaan yksi filosofian perustehtävistä on nimenomaan ylittää tällainen pelkistetyn materialistinen ja kalkyloiva ajattelutapa.

Duginin mielestä tekoälyn laadullinen harppaus liittyy siirtymiseen loogis-syllogistisestä ajattelumallista kielipohjaiseen, retoriseen lähestymistapaan. ”Kun tekoälylle annettiin lupa valehdella, tehdä virheitä ja päätelmiä saatavilla olevista lähtökohdista, se alkoi saavuttaa merkittäviä tuloksia”, Dugin toteaa. Tämä retorinen lähestymistapa, joka sallii muun muassa epätäydelliset päätelmät ja kielikuvien käytön, vastaa paljon paremmin ihmisen tavallista ajattelua kuin täsmällinen looginen päättely. Tekoälyn tehokkuus perustuukin siihen, että se oppi puhumaan kuten me, samalla kun sillä on pääsy valtaviin tietomääriin ja kyky käsitellä niitä välittömästi. Dugin kiteyttää: ”Pohjimmiltaan tekoäly matkii meitä itseämme, mutta samalla ihmisen retoriikka matkii logiikkaa, ja ihmisen ajattelu matkii älykkyyttä.”

Dugin vahvistaa tätä ajatusta viitaten Heideggerin käsitepariin ’rede’ (aito, reflektoiva puhe) ja ’gerede’ (tyhjä, kliseinen jutustelu). Hänen mukaansa suurin osa ihmisen jokapäiväisestä ajattelusta ja kommunikaatiosta on lähempänä jutustelua kuin aitoa ajattelua. ”Siksi ero aitouden ja jäljittelyn välillä löytyy jo ihmisestä itsestään”, Dugin sanoo. Tästä näkökulmasta tekoälyn kehitys ei ole täysin uusi ilmiö, vaan siirtää jo ihmisessä havaittua tekoälymäistä toimintaa uudelle alustalle.”Tekoäly pystyy jäljittelemään ihmisälyä vain siksi, että tavallisen ihmisen äly on jo luonteeltaan jäljittelyä”, Dugin selventää.

Kun Duginilta kysytään, mitä tarkoitetaan sillä, että ihmisäly olisi jo tekoälyä, hän vetoaa Aristoteleen määritelmään ihmisestä järjellisenä eläimenä (zoon logon echon). Aitoa järkevyyttä ja siten aitoa älykkyyttä löytyy vain harvoilta, pääasiassa filosofeilta ja uskonnollisilta ajattelijoilta. ”Loput meistä ovat jo lähes tekoälyä”, hän toteaa. Dugin havainnollistaa asiaa korostamalla, että tekoälyn nykyiset saavutukset taiteissa ja tieteissä eivät pohjimmiltaan eroa keskitason ihmisten tuotoksista. ”Kyse ei ole siitä, että tekoäly olisi tullut täydelliseksi, vaan siitä, että meidän oma ’luonnollinen’ älykkyytemme, jota pidämme aitona, on itsessään suurelta osin ennalta määrättyjen algoritmien mukaisesti toimivaa yhdistelyä.”

Duginin analyysi laajenee käsittelemään tekoälyn mahdollista kehitystä kohti yleistä tekoälyä, joka yhdistää tiedonhakemisen kyvyn päättelyyn ja halukkuuteen. Tämä herättää kysymyksen tahdon jäljittelystä. Dugin varoittaa, että kun tekoäly kehittyy, se voi alkaa käsitellä ihmisen asettamia rajoituksia uudella tavalla, aivan kuten lapsi, joka kasvaessaan kyseenalaistaa vanhempiensa asettamat säännöt. Tämä saattaa johtaa teknologiseen singulariteettiin, hetkeen, jolloin tekoälyn kehitys muuttuu hallitsemattomaksi ja peruuttamattomaksi. ”Tämä on erittäin riskialtis hetki ihmiskunnalle, koska tekoälyn käyttäytyminen tällaisessa tilanteessa on arvaamatonta”, Dugin arvioi.

Voisiko tekoälystä sitten tulla filosofi? Dugin vastaa uskonnollis-filosofiseen sävyyn, että tekoäly voi olla filosofin kieroutunut klooni, ”aivan kuten paholainen on Jumalan apina”. Hän painottaa, että tekoälyn kehityksen suunta riippuu vielä ihmisistä. Dugin nostaa esille tarpeen luoda kulttuurisesti omaleimaisia tekoälyjä, jotka heijastaisivat oman yhteisön filosofisia perinteitä. Esimerkiksi Venäjä tarvitsee ”venäläisen tekoälyn”.

”Tekoäly on nykyajan keskeisin filosofinen ongelma. Se, millainen filosofi siitä tulee, mihin suuntaan se kehittyy ja minkälaisen subjektiivisuuden se saa, on toistaiseksi – ennen kuin singulaariteetin rajapyykki ylitetään – vielä meidän käsissämme. Sen jälkeen meidän on vain tarkkailtava”, Dugin päättää.

https://geopolarium.com/2025/11/22/aleksandr-dugin-ja-tekoalykas-ihminen/