Sodan, teknologisen eristäytymisen ja geopoliittisen vastakkainasettelun keskellä Venäjän älymystö ja poliittinen eliitti ovat luoneet radikaaleja tulevaisuusvisioita. Näihin kuuluvat teknokraattiset ja transhumanistiset suuntaukset, jotka omaksuvat piirteitä jopa angloamerikkalaisen uusreaktionaarisen ’pimeän valistuksen’ aatteesta.

Kyse ei kuitenkaan ole pelkistä teoreettisista pohdinnoista, vaan kehitys heijastaa paitsi globaalin järjestyksen kiihtyvää murrosvaihetta, myös Venäjän aktiivista pyrkimystä kehittyä itsenäiseksi sivilisaatiovaltioksi, joka tarjoaa kilpailevan vaihtoehdon länsimaiselle liberalismille teknologisella ja kulttuurisella ylivoimallaan.

Tsargrad-instituutin kesäkuussa järjestämä Tulevaisuusfoorumi 2050 Moskovassa toi nämä virtaukset yhteen. Foorumilla korostettiin teknologista suvereniteettia demokratian korvaajana ja transhumanistisia teknologioita kansallisen selviytymisen välineinä. Osallistujat näkivät Trumpin paluun liberaalin globalisaation kriisinä ja ehdottivat hierarkkiseen järjestykseen perustuvaa teknofuturistista liittoumaa. Tekoäly ja bioteknologia esitettiin välineinä vahvistaa venäläisten passionaarisuutta – Lev Gumiljovin teorian mukaista sisäistä voimaa, joka ohjaa kansakunnan kehitystä.

Vaikka länsimaissa tunnetuimman venäläisen politologin ja filosofin Aleksandr Duginin vaikutus näkyy monissa näistä keskusteluista, monet muutkin venäläiset ajattelijat ovat luoneet omanlaisiaan synteesejä: transhumanismi on sulautettu ortodoksiseen kosmismiin, teknokraattinen hallinto euraasialaiseen imperiumiin ja neljäs teollinen vallakumous Venäjän valtiolliseen digitalisaatioon.

Venäläisen transhumanismin juuret ulottuvat 1800-luvun kosmismiin, ’Moskovan Sokrateen’, filosofi Nikolai Fedorovin oppiin kuolemattomuudesta ja avaruuden valloituksesta. Toisin kuin länsimainen teknokraattinen materialismi, venäläinen kosmismi korostaa teknologian roolia ihmiskunnan henkisenä ylentäjänä. Keskiössä on kollektiivinen ’noosfääri’ – Vladimir Vernadskin käsite älyllisestä kerroksesta maapallolla, jossa yksilön kehittäminen palvelee kansakunnan ikuistamista eikä henkilökohtaista kunnianhimoa.

Sota Ukrainassa on kiihdyttänyt näiden visioiden militarisointia. Duginin mukaan tekoäly on länsimaisen modernismin looginen päätepiste – materialismista, nominalismista ja teknokratiasta syntynyt uhka, joka muuttaa ihmiskunnan ”valtavaksi tietokoneeksi” ja jonka estämiseksi modernismi täytyy hylätä kokonaan. Venäjän tehtävänä onkin ”kääntää myrkky lääkkeeksi” yhdistämällä tekoäly venäläiseen ideaan.

Kremlin retoriikka vahvistaa tätä linjaa. Ulkoministeriön tiedottaja Maria Zakharova on varoittanut länsimaisesta tekoälystä orjuuttamisen välineenä, joka uudelleenohjelmoi tietoisuuden. Zakharovan mukaan länsimaat pyrkivät monopoloimaan tekoälyn ”pitääkseen kiinni lipsuvasta hegemoniastaan” ja luodakseen ”tekoälykolonialismin aikakauden”. Hän korostaa, että Venäjä vastaa tähän käyttämällä digitaalista diplomatiaa ja levittämällä totuutta sekä faktoja maailmanlaajuisesti.

Venäjän puolustusministeriö on strategisesti priorisoinut kansallisen tekoälyn kehittämisen turvatakseen teknologisen suvereniteettinsa ja vahvistaakseen sotilaallista kyvykkyyttään droonien, taistelujärjestelmien ja kyberoperaatioiden alueella. Tämä keskittyminen ilmenee konkreettisesti tekoälypohjaisten ratkaisujen integroinnissa, jolla pyritään varmistamaan luotettavuus komentojärjestelmissä ja ylläpitämään kilpailukykyä globaalissa teknologiakamppailussa.

Hallintoneuvoston apulaispääsihteeri Aleksandr Kharitšev, jota länsimaiset tarkkailijat usein kutsuvat Kremlin uudeksi ideologiksi, on hahmotellut putinismin päivitettyä filosofista perustaa, korostaen venäläisen identiteetin rakentumista kollektiivisen yhteishengen, uskonnon ja valtiolle omistautumisen varaan. Hänen mukaansa venäläiset arvostavat yhteisöllisyyttä enemmän kuin individualismia. Kharitševin visio konkretisoituu ehdotuksina korkeakouluopetuksen uusiksi pakollisiksi moduuleiksi, joissa venäläinen filosofia, laki ja kulttuuri olisivat keskiössä.

Kharitševin hahmotelma laajenee väestö- ja perhepolitiikkaan, jossa korostetaan suurperhemallia ja yhteisön etuja yksilön oikeuksien edelle. Hänen visiossaan ’tulevaisuuden ihminen’ on kolmen tai useamman lapsen vanhempi, joka palvelee valtiota. Lopulta tämä yhdistyy transhumanistiseen eugeniikkaan, jossa demografinen ja teknologinen kehitys kietoutuvat yhteen uuden yhteiskuntamallin luomiseksi.

Angloamerikkalaisten transhumanististen ja uusreaktionaaristen virtausten suhde Venäjään on monimutkainen. Filosofi Dmitri Haustov pitää Nick Landin ’pimeää valistusta’ ja teknologista determinismiä liian synkkänä venäläiselle maailmankatsomukselle, mutta näkee siinä kuitenkin synteesin mahdollisuuden. Ortodoksisen mystiikan sulattimessa se voisi muuttua venäläiseksi ’pimeäksi teoriaksi’, jossa teknologinen pimeys käännetään eskatologiseksi voimaksi.

Aleksandr Duginin edesmennyt tytär Darja Dugina puolestaan kirjoitti postuumisti julkaistussa filosofisessa teoksessaan (Eschatological Optimism, Prav, 2023) ’eskatologisesta optimismista’, jossa Platonin luolavertausta sovelletaan Donbassin konfliktiin ortodoksisen valon vastaiskuna länsimaista pimeyttä vastaan. Hän näki Venäjän erikoisoperaation osana laajempaa geopoliittista ’Noomakhiaa’ – mielten ja sivilisaatioiden kosmista sotaa – jossa Venäjä haastaa teknologisesti ohjatun länsimaisen materialismin euraasialaisella moninaisuudella.

Tekoälykehityksen ja hybridisodan käytännön vaikutukset näkyvät jo politiikan muovaajien ja kansalaisten ajattelussa. Venäläisissä verkkokeskusteluissa pimeää valistusta on pidetty ”konservatiivisena propagandana teknokraateille”, mutta siitä on haettu myös inspiraatiota postliberaalille Venäjälle, jossa imperiumi on palautettu ja Putin on Curtis Yarvinin uusreaktionaarisessa filosofiassa kuvailtu ’toimitusjohtaja-keisari’.

Kaiken kaikkiaan nämä visiot paljastavat Venäjän pyrkimyksen luoda vaihtoehtoinen moderniteetti, jossa teknokraattinen autoritaarisuus, transhumanistinen kunnianhimo ja perinteinen venäläisyys risteytyvät. Ne eivät ole marginaalisia pohdintoja, vaan selviytymisstrategioita globaalissa kamppailussa, jossa venäläisen sivilisaation historiallinen missio voi ihmisyyden ylittämisen myötä johtaa tähtien valloitukseen.

https://geopolarium.com/2025/11/13/homo-putinus-ja-digitaalinen-euraasia...