Putinin uusi kausi
Ensisijaiset välilehdet
Putin vannoi tiistaina virkavalansa ja jatkaa Venäjän presidenttinä seuraavat kuusi vuotta. Myös sotilasoperaatio Ukrainassa jatkuu; lännen hybridisota tai pakotteet eivät ole vaikuttaneet venäläisten arkeen siinä määrin, että kansalaiset kääntyisivät vallanpitäjiä vastaan, kuten lännessä on toivottu.
Ehkäpä kaikki läntinen uho Venäjän kaatamisesta, venäläisyyden ”cancelointi” ja ”örkeiksi” haukkuminen ovat vain lujittaneet kansallista yhtenäisyyttä? Putiniin ei juurikaan kohdistu kotimaista painetta lopettaa operaatiota Ukrainassa ennen voittoa. Tämä on haaste Kiovan läntisille taustavoimille, jotka ovat pyrkineet nostamaan Venäjälle aiheutuvia kustannuksia sodan jatkamisesta, jota käydään nyt kolmatta vuotta.
Toki olisi kannatettavaa, jos konfliktin osapuolet pystyisivät sopimaan asioista, mutta sellaista neuvonpitoa ei ole näköpiirissä. Ukraina ja sen läntiset taustavoimat sen sijaan järjestävät kesäkuussa Sveitsissä ”rauhankonferenssin”, johon Venäjää ei ole edes kutsuttu.
Tämäkin outo kokoontuminen lienee vain yritys pitää ”Ukrainan asiaa” esillä Kiovan ja Nato-lännen näkökulmasta, mutta kuinka monen maan delegaatio – euromaiden ja Yhdysvaltojen aasialaisten vasallien lisäksi – edes osallistuu tilaisuuteen? Itse asiassa, Zelenskyihin vaatimuksineen ollaan jo laajalti kyllästytty. Tällä välin Venäjä jatkaa sotilaallisia toimiaan.
Presidentin virkaanastujaisten jälkeen, pääministeri Mihail Mišustinin johtama hallitus on jättänyt eronpyyntönsä, kuten protokollaan kuuluu. Putinin aiemman hallinnon ydinjoukko ulkoministeri Sergei Lavrovista puolustusministeri Sergei Šoiguun, on koostunut ikämiehistä. Nyt olisi mahdollisuus tuoda hallintoon uutta verta.
Politologi Aleksandr Dugin pitää Putinia Venäjän poliittisena pelastajana. ”Venäjän federaatio perustettiin 90-luvun alussa jäljitelmäksi Itä-Euroopan syrjäisestä maasta, joka oli riippuvainen liberaalista globaalista lännestä ja oli matkalla kohti nöyrää integroitumista siihen. Venäjä oli Neuvostoliiton traagisen kohtalon jälkeen olemattomuuden kynnyksellä, mutta sitten tuli Putin, joka pelasti valtion ja kansan”, Dugin kuvailee.
Putin on pitkän valtakautensa aikana onnistunut muuttanut Venäjän suunnan, mistä Dugin on hyvillään. ”Nyt Venäjä ei ole enää länsimaiden perifeerinen valtio, vaan uudelleen nouseva suurvalta, sivilisaatiovaltio.”
Dugin toivoo, että nyt alkavalla kaudella – ”joka on ratkaiseva” – Putin muuttaisi ”Venäjän perustuslain muodollista rakennetta”. Vaikka siihen on Putinin aiemmilla kausilla tehty joitakin merkittäviä parannuksia, silti se on edelleen jotenkin ”lännen kolonialistinen esitys”.
Koska olemme jo ”erilaisessa moninapaisessa todellisuudessa”, uuden ja korjatun ”suvereenin perustuslain” pitäisi heijastaa tätä tosiasiaa, filosofi perustelee kantaansa.
Ennen nykyhetkeä, Putinin oli ”ratkaistava monia teknisiä ongelmia”. ”Nyt hänen asemansa on niin vankka, että hän voi omistautua todella historiallisille teoille ja toimille”, Dugin arvioi. Tämän presidenttikauden haasteena on ”muokata uudelleen Venäjän valtio ja yhteiskunta, asentaa suvereniteetti todellisuuden kaikille tasoille ja kerroksille”.
”Venäjällä tapahtuu siis tänään jotakin äärimmäisen tärkeää. Yksi moninapaisen maailmanjärjestyksen tärkeimmistä pilareista pystytetään uudestaan ja tämä avaa uusia näköaloja tulevaisuuteen”, Dugin aistii.