Venäläinen radikaali intellektuelli ja kansallinen ajattelija Aleksandr Dugin esittää mielenkiintoisen näkemyksen "globalisaatiosta", ideologian tasolla mondialismista, jonka hän -kuten mekin- näkee maailman kansoja uhkaavana onnettomuutena, ja uuden maailmanlaajuisen oligargian, "New World Orderin", absoluuttisen rahavallan, välineenä ja tuotteena. Duginin huomiot antavat aihetta arvioida Suomessakin toimivien "globalisaation vastustajien" roolia saman globalisaation taustavoimien vasempana (likaisena) kätenä.

Dugin on venäläisenä kovin kiintynyt ortodoksiseen perinteeseen, jonka hän näkee kansainvälisen tajunnantäytön vastavoimana, mitä se paikallisena aitona perinteenä onkin. Puhukoon Dugin puolestaan:

Lähi-idän viimeisimmän sodan ("Gulf War") jälkeen niin lännen kuin Venäjänkin massamediat yhtyivät samaan "Uuden Maailmanjärjestyksen" ("New World Order") ylistykseen, jota Georg Bush ja hänen jälkeensä muut poliitikot, myösGorbatshov ja Jeltsin, toistivat. Uusi maailmanjärjestys, joka perustuu ideaan yhden maailmanhallituksen perustamisesta "Trilateral Comissionin" jaBilderberg-ryhmän ideologien hahmottamalla tavalla, ei ole ainoastaan taloudellis-poliittista ylivaltaa, jota pitäisi hallussaan tietty "okkulttinen" hallitsevien pankkiirien klikki. Tämä "järjestys" perustuisi itsessään tietyn ideologian maailmanlaajuiseen voittoon, eikä käsittäisi ainoastaan vallankäytön välineet, vaan myös "ideologisen vallankumouksen", uuden ajattelun. Se olisi tietoisuuden coup d´etat.

Uuden maailmanjärjestyksen edistäjien menettelytapojen epämääräisyys, pysyvä salailu ja harkittu salamyhkäisyys pitävät tämän ideologian, jota he päättäväisesti tyrkyttävät maailman ihmisille, vaikeasti hahmotettavana ja kätkettynä siihen hetkeen asti, jolloin se on tavoitteessaan. (Tulevilla globaaleilla oligargeilla on jo nyt käytettävissään viihteen ja mainonnan koneistot, joilla ihmisten tajuntaa pystytään muokkaamaan näiden sitä itse huomaamatta. Kun sen lisäksi käytetään samanaikaisesti SEKÄ pääoman liikkeiden ohjailua ETTÄ masinoidaan "globalisaation vastustajien" protesteja, ei ole mikään ihme, että useimmilta tarkkailjoilta jää käsittämättä, miten uudeksi globaaliksi oligargiaksi pyrkivä joukko toimii. käänt.huom.) Irakin tapauksen jälkeen, kuin seuraten jonkun ohjeita, ilmestyi monia julkaisuja, joissa asioita kutsuttiin oikeilla nimillä. Voinemme siis yrittää muodostaa jonkinlaista kuvaa "Uuden Maailmanjärjestyksen" ideologiasta.

Uusi Maailmanjärjestys edustaa itsessään eskatologista, messiaanista, projektia, joka on suoraan rinnastettavissa aiempiin maailmanlaajuisiin utopioihin: Protestantismiin, arabien maailmanvalloitukseen islamille, tai kommunistien maailmanvallankumoukseen. Ehkäpä nämä utopiat palvelevatkin mondialisminlopullisen vaiheen alkusoittona, tapauksina joissa testataan integraation mekanismeja, käskytysjärjestelmien toimivuutta, ideologisia prioriteetteja, menetelmiä ja taktiikoita, etc.?? (Dugin ei ilmeisimmin näe globalisaation takana simppelin salaliitto-hypoteesin mukaista herrakerhoa, vaan pidempään jatkuneen itse itseään säätävän tapahtumaketjun, joka olisi ymmärrettävä pikemminkin kyberneettisen mallin mukaisena itseohjautuvana prosessina?? Vastustettava asia joka tapauksessa. käänt.huom.)

Nykyaikainen mondialismi, seuraten protestantismin, harhaoppisten eskatologien, kommunistisen maailmanvallankumouksen, ja aikaisempien geopoliittisten mullistusten opetuksia, on tiivistymässä lopulliseen muotoonsa, lopulliseen käsitykseen siitä, mikä oli käytännöllistä tai sattumanvaraista aiemmissa muodoissa, ja mikä on todella oleellinen ja historiallinen perustekijä Uuteen Maailmanjärjestykseen johtavassa kehityksessä. Erinäisten hapuilujen ja taktikointien jälkeen nykyinen mondialismi on muotoillut lopulliset toimintasuunnitelmansa tulevaa tilannetta varten. Nämä periaatteet voidaan esittää seuraavasti:

1. Taloudellisesti:
Uusi Maailmanjärjestys edellyttää liberaalin kapitalismin täydellistä ja ehdotonta levittämistä maailman kaikkiin kolkkiin ilman kulttuurisia tai etnisiä poikkeuksia. Kaikki sosioekonomiset järjestelmät, joissa on "sosialismin", "sosiaalisen ja kansallisen oikeudenmukaisuuden", ja "sosiaalisen suojelun" piirteitä, tullaan tuhoamaan ja pakottamaan "vapaaseen markkinatalouteen".

Kaikki yritykset lähentää mondialismia ja "sosialistisia" malleja, tullaan yksiselitteisesti lopettamaan häiriköintinä, ja markkinaliberalismista tulee Maailmanhallituksen hallitseman planeetan ainoa taloudellinen järjestelmä.

2. Geopoliittisesti:
Uusi Maailmanjärjestys tulee antamaan ehdottoman etusijan maille, jotka historiallisesti ja maantieteellisesti kuuluvat "länteen", vastakohtana "itä". Jopa suhteellinen läntinen sijainti suhteessa lähimpään naapuriinsa tulee antamaan suositummuusaseman tähän nähden. Myöskään esim. toisessa maailmansodassa toteutunut liittoutuma -länsi ja itä vastaan keskusta (Saksa)- ei tule enää toistumaan nykyaikaisessa mondialismissa. Läntinen geopoliittinen orientoituminen muodostuu absoluuttiseksi.

3. Etnisesti:
Uuden Maailmanjärjestyksen ideologia tulee vaatimaan ehdotonta rodullista, etnistä ja kulttuurista kansojen sekoittamista, antaen etusijan sentyyppiselle kosmopolitismille, jota tavataan suurissa kaupungeissa. Kansalliset liikkeet ja vähemmistökansojen taistelut oikeuksiensa puolesta, joita mondialismi käytti vielä äskettäin suuria kansoja ja imperiumeja vahingoittaakseen, tullaan tukahduttamaan päättäväisesti. Niillä ei tule olemaan mitään olemassaolon mahdollisuutta Uudessa Järjestyksessä. Kaikilla tasoilla, paikallisesta politiikasta maailmanhallitukseen ja kansainvälisiin järjestöihin, tulee vallitsemaan yksi ja sama normi: Sekoittaminen, kosmopolitismi ja erilaisuuden hävittäminen.

4. Uskonnollisesti:
Uuden Maailmanjärjestyksen ideologia on tuomassa maailmaan tietyn uuden mystisen hahmon, jolla aiotaan mullistaa planeetan uskonnollis-ideologinen tilanne. Mondialistit ovat keskenään vakuuttuneet siitä, että olemme siirtymässä Moshiahin aikakauteen. Messias tulee paljastamaan uuden uskonnon lait ja tulee esittämään paljon ihmeitä. Ateismin, pragmatismin ja rationalismin opit eivät enää kelpaa mondialisteille. Jo tänään he julistavat "uuden uskonnollisuuden" tuloa.

Tämä on se kuva, jonka saamme analysoidessamme Trilateral Comissionin,Bilberberg-ryhmän, American Council of Foreign Relationsin ja muiden mondialismia palvelevien kirjoittajien tuotteita, joita löytyy hyvin monen tyyppisiä alkaen neo-spiritualisteista päätyen taloudelliseen ja käytännön teknokraattiseen kirjoitteluun. Merkillepantavaa on, että tämä mondialistinen ideologia ei ole "oikeistolainen" eikä "vasemmistolainen". Uusi Maailmanjärjestys on radikaalisti ja ehdottomasti "oikeistolainen" taloudellisella tasolla antaessaan etusijan yksityiselle omistukselle, vapaille markkinoille ja yksilölliselle saalistukselle taloudessa. Se on toisaalta radikaalisti ja ehdottomasti "vasemmistolainen" kulttuurin ja politiikan rintamilla. Kosmopolitismi, sekoittaminen ja eettinen liberalismi (=arvojen ja moraalin tyhjiö. käänt.huom.) kuuluvat perinteellisesti vasemmiston repertuaariin.

Tämä yhdistelmä taloudellista "oikeistolaisuutta" ja ideologista "vasemmistolaisuutta" palvelee nykyisen mondialismin strategiaa, osana tulevaisuuden sivilisaation muodostamista. Tämä monimielisyys tulee esitettyä jopa sanassa "liberalismi", joka taloudessa merkitsee absoluuttisen vapaita markkinoita, mutta ideologiassa löysää sallivuutta.

Tänään voimme perustellusti todeta, että Maailmanhallitus ei tule pystyttämään diktatuuriaan jonkin tyyppisen tyrannian varaan, vaan tulee toimimaan liberalismin nimissä. Uuden Maailmanjärjestyksen toteutuminen tulee olemaan hirveä eskatologinen parodia.

Länsi, asetettuna Uuden Maailmanjärjestyksen teorioiden paremmaksi pallonpuoliskoksi, ottaa roolinsa sekä strategisesti että kulttuurisesti. Mondialistisen projektin toteutuessa luonnollinen symbolismi tulee vaikuttamaan yhdessä geopoliittisen symbolismin kanssa, ja monimutkaiset geopoliittiset liittoutumat ja manööverit, joita mondialistit ovat aiemmin käyttäneet päämääriensä saavuttamiseen, antavat nyt tilaa kirkkaalle ja yksinkertaiselle logiikalle, jonka jopa tyhmäkin tajuaa.

Moshiah, jonka ilmaantumista mondialistien instituutiot ovat edistäneet, on niinkin erilaisista näkökulmista, kuin Islam tai ortodoksinen kristillisyys, mitä selvimmin ja ilman ainuttakaan epäilyä Antikristuksen pahaaennustava hahmo. (Messiaanisuus maailmanpolitiikassa tai -taloudessa voi merkitä globaalia "keinotekoista lamaa" tms. kestämätöntä tilaa, johon ihmiskunta suistetaan, ja sitten tarjotaan pelastuksena kaiken vallan antamista oligarkkien tarjoamalle "messiaalle". Lähes jokaisella kulttuurin ja elämän alueella on nähtävissä tähän viittaavia merkkejä: Mm. rock-musiikin massailmiöt sopisivat hyvin globaalin irrationaalisen joukkoliikkeen repertuaariin, ja nehän ovat jo globaaleja! käänt.huom.)

Apokalyptisen draaman logiikkaa seuraten edessäoleva lopullinen yhteenotto ei tule tapahtumaan pyhän ja epäpyhän, tai uskonnon ja ateismin, vaan uskonnon ja pseudouskonnon välillä. Tästä syystä Moshiah, jota Uusi Maailmanjärjestys kaipaa, ei ole pelkkä "kulttuuri-ilmiö", uusi "sosiaalinen myytti" tai "hullunkurinen utopia", vaan jotain paljon tärkeämpää, todellista ja kauheampaa.

On selvääkin selvempää, että Uuden Maailmanjärjestyksen vastustajien täytyy ottaa radikaalin kielteinen asenne tähän ideologiaan. Tämä tarkoittaa sitä, että Maailmanhallitusta ja sen suunnitelmia vastustettaessa tulee muodostaa negaatio sen opeille. Mondialismin vastustamisen ideologia voidaan sekin kuvata neljällä tasolla:

1. Taloudellisesti:
Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, sosiaalisen suojelun ja yhteisöllisyyden ensisijaistaminen kansallisessa tuotannon ja jakelun järjestelmässä.

2. Geopoliittisesti:
Selvä orientoituminen itään ja solidaarisuus idän geopoliittiselle sektorille alueellisissa konflikteissa, jne.

3. Etnisesti:
Uskollisuus kansallisille, etnisille ja rodullisille traditioille, ja kansoille ja valtioille etusijalla "suurempi nationalismi" verrattuna separatismiin.

4. Uskonnollisesti:
Kiintymys alkuperäisiin uskonnollisiin traditioihin, kuten ortodoksinen kristillisyys ja Islam, eskatologisen draaman kauhistuttavimman toimijan, Moshiahin (arabiaksi: Dadjan) torjumiseksi.

Anti-mondialistinen ideologinen rintama tulee käsittää myös "vasemmiston" ja "oikeiston" ideologiset elementit, mutta meidän tulee olla "oikeistolaisia" poliittisella tasolla, mitä nimitetään "isänmaallisuudeksi" ja "traditionalismiksi". Meidän tulee olla "vasemmistolaisia" taloudellisissa kysymyksissä, mistä on tavattu käyttää nimitystä "sosialismi", etc. Tämä yhdistelmä ei toki ole tavanomainen, mutta se on välttämätön valinta taistelussa mondialismia vastaan.(Muistettakoon, että kirjoittaja tarkoittaa "sosialismilla" sanan aitoa merkitystä. Ei nyky-vasemmiston käyttämää tyhjää fraasia, jolla peitetään itsekästä ja opportunistista politikointia. käänt.huom.)

Geopoliittinen suuntautuminen itään tekee välttämättömäksi torjua erilaiset aasialaisvastaiset tendenssit, joita Venäjän oikeisto harrastaa eurooppalaisen oikeiston vaikutuksesta. "Anti-aasianismi" pelaa Uuden Maailmanjärjestyksen hyväksi.

Lopuksi muistutan ortodoksisen kristillisyyden tarpeellisuudesta (Venäläisille. käänt.huom.) tärkeänä elementtinä mondialismin vastustamisessa sikäli kuin tarkoitus on etsiä "todellista Jumalaa" tai "autuaallista osaa". Meidän tulee myös kyetä suojelemaan itseämme viehättymästä vääriin asioihin, synniltä, kiusauksilta ja kuolemalta tällä kauhistuttavalla matkalla. Meidän tulee olla Jumalan Pojan asuinsija, Hänen armeijansa, Hänen palvelijansa, ja Hänen lähetyssaarnaajansa. Maailmanhallitus on pahan viimeinen kapina jumaluutta vastaan. Heidän voittonsa kestävät vain hetken, mutta niiden jotka liittyvät "totuuden ja vapauden viimeisiin taistelijoihin" Jumalan luona, heidän ilonsa kestää ikuisuuden. Todellinen tuomio tulee yllättäen.

Aleksandr Dugin 1991 

Kommentteja

Aleksandr Dugin analyysi Uuden Maailmanjärjestyksen esiintulosta "oikeistolaisena" markkinavoimien vastuutonta mälläämistä suosivana ja sosiaalista eriarvoisuutta lisäävänä talouspolitiikkana, jota somistaa "vasemmistolainen" fraseologia ja viha omaa isänmaata kohtaan, sopii kuin nenä päähän Suomen Vasemmistoliiton politiikkaan, ja sen nykyiseen puheenjohtajaan Suvi-Anne Siimekseen. Hänen aikanaan "vasemmisto"liitto onkin muuttunut stalinistisen byrokratian ja isänmaattoman suurpääoman liitoksi, jossa kapitalistille verokirjansa jättänyt duunari on jonkinlainen ikävä muisto menneisyydestä, aivan kuten pankkiiri-sijoittaja Nalle Waalroosille pankin marmorilattioille kuraa kengissään kantava säästäjä-asiakas oli alemman kansanosan olemassaolon kiusallinen muistutus. Juuri Suvi-Annehan ministerinä teki Nallesta Sampo-Leonijan johtajan!?

Eräiden mielipidetutkimusten osoittama suomalaisen nuorison "vasemmistolainen" arvomaailma ja "oikeistolaiset" mielipiteet -mm. isänmaallisuus- osoittavat myös Dugin hahmottamaan suuntaan. Hänen visioimansa uusi globalismin vastainen liike ei siis ole yksin idea, vaan myös meidän aikamme spontaani kehityssuunta, ja ainoa mahdollisuus kulttuurimme säilymiseen?

Duginin näkemyksen mukaan mondialistien suunnitelman keskeinen osa on kansojen ja rotujen sekoittaminen, kansallisuuksien rikkaan erilaisuuden korvaaminen maailmanlaajuisella identiteetittömällä vaaleanruskealla massalla, jonka tajunnan sisällön jo olemassaolevat viihde- ja mainontakonsernit voivat vaivatta säädellä. Ei siis ole mikään yllätys, että media-mogulit sallivat suuren julkisuuden erilaisille rähinöitsijöille, jotka "vastustaessaan" globalisaation taloudellisia ilmentymiä -tosin mahdollisimman epäuskottavalla tavalla- samalla tukevat globalisaattorien kaikisista lopullisinta ja peruuttamattominta tuhotyötä: Kansallisen omaleimaisuuden täydellistä hävittämistä.

Verrattaessa Suomessakin myönteisessä julkisuudessa köllöttäviä "virallisia" globalisaation vastustajia, ja Duginin edellä esittämää neljän kohdan analyysia, huomaamme, että ns. aktivistimme ovat jokaisessa pykälässä väärällä puolella. He kieltäytyvät tajuamasta sosiaalisuuden ja kansallisen orientoitumisen yhteyttä, ja käytännössä asettuvat ylikansallisen markkinaliberalismin rintamaan. Suomessa jälki-stalinistisena poikkeusilmiönä esiintyvä vasemmistoliberaalien Venäjä-myönteisyyskin kohdistaa kiintymyksensä heidän muistojensa Neuvostoliittoon, ei Duginin kaipaamaan idän kansojen solidaarisuuteen. Pikku aktivistimme ovat myös kiihkeästi rotujen sekoittamisen kannalla, ja kuullessaan sanan "kansallinen", he saavat hysteerisen kohtauksen. Mitä uskonnolliseen tasoon tulee, he eivät ole vielä tietoisia tällä sektorilla odotettavissaolevista siirroista, mutta vierastavat silti kaikkea, mikä saattaisi haitata mahdollista mondialististista messianismia.

Aleksander Duginissa meillä on, tietyistä erimielisyyksistä huolimatta, nykyaikana harvinaislaatuinen rohkea ajattelija, joka näkee ylikansallisen media- ja finanssikompleksin suunnitelmien lävitse, ja rohkenee ajatella asiat loppuun asti.